Mielipide joogakoulutuksista ja alan standardeista

Mielipide joogakoulutuksista

ja alan standardeista

Käsitteen "jooga" alle sisältyy paljon ja hyvä niin. On hathaa, astangaa, mentaalista, meditatiivista, mindfulnessia, tanssillista, muistillista, mantroja, tantroja, hindulaista, buddhalaista, kristillista, zeniä ja kundaliinia. Nykyisin on paljon tarjontaa, mikä on mielestäni ihan hyvä asia. Olen seurannut suomalaista joogaskeneä reilun 15 vuoden ajan, kun olen itse ollut päätoimisesti joogan kanssa tekemisissä. Tänä aikana kotimainen joogakenttä on muuttunut valtavasti sanalla sanoen. 2000-luvun alun Helsingissä jooga- ja meditaatiosaleja oli vain muutama. Nyt saleja on niin paljon, että en ole enää laskuissa mukana. Kaupungilla tai lähiöissä kävellessä vastaan tulee aina joku uusi sali, josta en ollut kuullutkaan. Tämä joogan valtavirtautuminen koskee myös muuta maata, ja pienestäkin kylistä löytyy nykyisin saleja. Tämä on hyvä.

Noin 10 vuotta sitten Yoga Alliancen (YA) RYT-joogaopettajastandardin mukaisia kursseja alkoi tulla Suomeen. Muutaman vuoden ajan niitä oli vain muutama kunnes opettajakoulutusten määrä lähti rajuun nousuun. Niidenkin lukumäärässä menin sekaisin. Asian eri puolista on ollut puhetta vuosien varrella alan foorumeilla, vaikkakin mielestäni liian vähän, sillä nähdäkseni tämä standardisointi on kyseenalainen. Jos alunperin systeemillä on yritettykin saada aikaan ”hyvää” ja muuta kuin rahallista hyötyä, niin varsinaista ”standardisointia” eli laatutakuuta sillä ei ole saavutettu päätellen kaikenlaisista tarinoista mitä kentältä kuulee. No, tarkoitukseni tässä ei ole kohdistaa kritiikkiäkin pelkästään Yoga Allianceen, koska vastaavia tahoja on muitakin.

Nykymaailma on levoton ja kuumeinen. Valtaosa ihmisistä, myös joogit, elävät kiireessä ja kaikenlaisten paineiden alaisena. Joogaohjaajille ja -opettajille yksi näistä paineista on taloudellinen. On ymmärrettävää, että jooga, meditaatio tai mindfulness näyttäytyvät kiintoisina uravaihtoehtoina. Jos tuo osaa ja pystyy laittamaan pystyyn salin ja tulemaan toimeen joogalla (mitä se sitten kussakin yhteydessä tarkoittaa), niin miksi en minäkin? Käyn 200-tuntisen koulutuksen, siihen lisäksi liudan muita pikku kursseja nimekkäiden ulkomaisten opettajien kanssa, ja johan ansioluetteloni on yhtä vaikuttava kuin muidenkin! En näe ihmisten ajatuksiin, mutta tältä se logiikka vaikuttaa. Ymmärrän tietenkin sen, että varmasti jokainen tätä uravalintaa pohtiva ja sen tehnyt haluaa myös opetuksellaan edesauttaa ihmisten terveyttä ja onnellisuutta.

Kuitenkaan ansioluottelon vaikuttavuus ei tee opettajasta pätevää joogia eikä pätevää opettajaa. Jotkut ”opettajakoulutuksia” tarjoavat tahot kertovat, että koulutuksesta ei valmistu kaikkitietäviä superosaajia, vaan pyrkimys on antaa osallistujalle perustietotaidot, jotta hän voi panna alkuun oman opetustoimintansa. Toisaalta monet, ilmeisesti vallitsevasta taloudellidesta paineesta johtuen, lupaavat maita ja taivaita. Sanankäänteet ja mainospuheet voivat olla aika koomisiakin.

Muutaman sadan tunnin panostus tekee harjoittajasta vaivoin aloittelijan. Muutaman tuhannen tunnin harjoitusmäärä tekee joogista jo vähän kokemusta ja näkemystä omaavan harjoittajan. Kun harjoitusmäärä on 10 000 tuntia niin homma on jo niin hyvin hallussa, että voi ryhtyä ammattilaiseksi. Siinä kohtaa sitä jo tietää, miten vähän tietää ja taitaa. Tätä itse koetun kokemuksen tärkeyttä peräänkuuluttavat myös joogan perinteet. Minulle on syntynyt vaikutelma, että tapauskontoisuudesta seurannut sekularisoituminen on tehnyt perimys- tai oppilinjaisuudesta ja itämaisista juurista monille karkotteen. En ole minkään uskonnan tai dogman kannattaja, mutta joogan, meditaation ja mindfulnessin sekularisoitumisella on myös vakavia haitallisia vaikutuksia, joista yhden mainitsen tekstissä koskien Pranaa ja Kundaliinia.

Sen sijaan, että joogitkin lähtevät mukaan tähän moderniin hössötykseen, ehdottaisin pysähtymään ja miettimään harjoittamisen ja siitä seuraavan kokemuksen tuoman asiantuntemuksen ulottuvuutta. Sanoisin, että lyhytkoulutuksissa tätä ulottuvuutta ei ole. On sinänsä ironista, että Yoga Alliance tai muut vastaavat systeemit, joiden tarkoitus on taata joogaopetuksen ja koulutuksen laatu, ovat alunperinkin melkein mahdottomuuksia. Tällä on saavutettu joogakulttuurillisesti tilanne, jossa RYT-paperit omaavaa henkilöä pidetään automaattisesti pätevämpänä kuin sitä omaamatonta henkilöä. Tiedän monien hyvin kokeneiden joogaopettajien ja -koulujen hankkineen ja maksaneen itselleen YA-kelpoisuuden pärjätäkseen kilpailussa siitä huolimatta, että heidän ammattipätevyytensä on ollut jo olemassa vuosien, jopa vuosikymmenten harjoittelun ja opettamisen jälkeen. Näin on syntynyt kulttuurillisesti tilanne, jota voisi verrata siihen, miten joukko aikuisia on alkanut uskoa joulupukkiin. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen itsekin punninnut omaa pukkiuskoani, mutta toistaiseksi en ole kokenut arvojeni mukaiseksi maksaa instituutiolle X rahaa siitä, että he eivät tee muuta kuin vastaanottavat jäsenmaksuja ylläpitämällä nettisivuja ja sähköpostilistaa. Tämä ei mielestäni ole mikään standardi vaan puhdasta bisnestä, jolla lihotetaan osakkaitten pankkitilejä täsmälleen samoin kuin missä tahansa monikansallisessa suuryrityksessä – sillä erotuksella, että Yoga Alliance ei käytännössä tee juuri mitään sen rahan eteen. McDonalds sentään takaa, että kun ostan heidän tuotteensa missä päin maailmaa tahansa, on se aina samanlainen. Voi tietysti olla, että joskus tulee se päivä, kun itsekin myyn sieluni eurolle.

On yksinkertaisia työtehtäviä, joihin voi kouluttautua muutamassa päivässä, mutta yleisesti ottaen mitä tahansa ammattia varten opiskellaan vähintään muutama vuosi kokopäiväisesti ennen kuin varsinaiset työt aloitetaan ja ennen kuin kukaan edes tarjoaa töitä. Mikään ala ei ole poikkeus, kun kyse on harjoittelun ja opiskelun kautta oppimisesta, koska muutenhan ei tiedä mitä on varsinaisesti tekemässä. Näin on myös joogan ja meditaation kohdalla. Ehkä voisin lopuksi sanoa, että minun mielestäni kovin kilpailuvaltti opettajalle on harjoituksen lukumäärä ja siitä kertynyt ammattitaito eikä korea ja ontto ansioluettelo.

Rauhaa ja mielen selkeyttä kaikille olennoille,

-Kim Katami, buddhalaisen ja hindulaisen joogan ammattiopettaja,

Open Heart Sangha,

www.openheart.fi

Leijonakasvoinen Guru: Mitä tyhjyys on? Miten tyhjyys tulisi ymmärtää?

Mitä tyhjyys on?

Miten tyhjyys tulisi ymmärtää?

Tyhjyys on sanskritin kielellä shunyata. Tyhjyyttä kutsutaan myös minättömyydeksi ja itsettömyydeksi (anatman, anatta). Tyhjyys ja itsettömyys viittaavat mielen minättömään luonteeseen. Tämä on buddhalaisten opetusten ja harjoitusten perusta. Se, joka on nähnyt mielen kokonaan minättömäksi, on ymmärtänyt tyhjyysopetuksen täydellisesti. Hän on täysin hereillä eli elävä buddha.

Pääsyy kärsimyksellemme on minä-tunne (skt. atman). Mielessämme on ajatuksia, tunteita ja reaktioita, ja minä-tunteesta johtuen olemme vakuuttuneita, että olemme olemassa itsenäisinä, erillisinä olentoina. Tämä on juurisyy harhalle ja kärsimykselle  (dukkha).

Buddhalaisen polun tarkoitus on olemassaolon kiertokulun (samsara) päättäminen ymmärtämällä perinpohjaisesti kärsimyksen luonne ja omistautumalla joogiselle harjoitukselle. Erityisesti mielen läpivalaisu, tyhjyysoivallukseen (insight) johtava meditaatio eli vipashyana (lhaktong tai prajna) on ainutlaatuinen menetelmä buddhalaisuudessa.  Buddhalaisten mestareiden opetusten mukaisesti vipashyana, kirjaimellisesti selkeä näkeminen, on avain eksistentiaalisen sekaannuksen (dukkha) poistamiseen.

Buddhalainen opetus tyhjyydestä, kuuluisa Sydänsutra, sanoo: ”Muoto on tyhjyyttä, tyhjyys on muotoa". Mitä tämä tarkoittaa? Muoto viittaa mihin tahansa suhteellisen maailman ilmiöön, fyysiseen tai ei-fyysiseen. Relatiiviset ilmiöt tapahtuvat 1. ulkoisina tapahtumina heijastuen mieleen ja 2. mielen sisäisinä ilmiöinä. Jos kaikki ilmiöt ja tapahtumat koetaan tyhjinä, silloin syytä sekaannukselle ei ole. Jos taas mitä tahansa mielen ilmiötä ei ole nähty tyhjäksi, ilmiö aiheuttaa minä-pohjaisen reaktion - tällöin on hyvä tehdä ja on syytä harjoittaa vipashyanaa.

Tärkeitä huomioita

Tyhjyyttä ei voi täysin sisäistää mietiskelemällä ja keskittymällä ulkoisiin kohteisiin, kuten tuoliin tai pöytään. Ainut keino vapauttavaan tyhjyysoivallukseen on ymmärtää, että minällisyys tapahtuu mielessä, ei missään ulkopuolella.

Tyhjyys on ymmärrettävä ja oivallettava tyhjyyden kautta. Vaikka pysymättömyys (anicca) ja kärsimys (dukkha) ovat kaksi muuta perusominaisuutta buddhalaisessa dharmassa, ainoastaan läpivalaisu (insight) mielen tyhjään luonteeseen on se, joka vapauttaa, eivät kaksi muuta pilaria.

Tyhjyyden ymmärtäminen läpivalaisun, tyhjyysoivalluksen kautta on ratkaisevan tärkeää kaikille buddhalaisille harjoittajille, ja tosiasiassa jokaiselle, joka kärsii eksistentiaalisesta sekaannuksesta. 

Tyhjyyden meditoiminen ei ole vaikeaa tai ylevää, vaan yksinkertaista, maanläheistä ja helppotajuista, kun se opetetaan ja harjoitetaan oikein. Mikäli ohjeet ovat epämääräisiä ja epäselviä, tuloksiakaan ei tule, tai harjoittaminen kestää tarpeettoman kauan. Ilman tyhjyyden oivaltamista on mahdotonta ymmärtää täysin buddhalaisia opetuksia. Buddhalaisen dharman perusta on tyhjyyden ymmärtäminen  (insight, awakening, kensho, semngo tropa). Ilman kunnollista perustaa, vakaata taloa on mahdotonta rakentaa. 

Mikäli tyhjyysoivallus puuttuu, pitkällä aikavälillä ymmärrys dharmasta kieroutuu, mikä on vahingollista ja harhaanjohtavaa. Suoran oivalluksen tärkeyttä ovat painottaneet useat buddhalaiset mestarit koko buddhalaisuuden olemassaolon ajan. Ilman oivallusta non-kausaaliset polut kuten zen, dzogchen ja mahamudra ovat mahdottomia ymmärtää. 

Yhteiskunnallisella ja kulttuurisella tasolla tyhjyyden kokemukseen pohjautuvan ymmärtämisen puuttuminen johtaa valtavaan määrään eksyneitä harjoittajia, joilta puuttuu aito luottamus ja usko buddhalaiseen polkuun. Tämän takia  mahasangha,  kaikki elävät olennot, eivät hyödy keskinäisestä yhteydestään. Jokaisen harjoittajan pitäisi ensimmäisenä ja tärkeimpänä asianaan varmistaa, että ymmärtää tyhjyyden oman, suoran kokemuksen kautta.  

Miten tiedän, onko ymmärrykseni tyhjyydestä oikeanlainen?

Tyhjyysoivallus, insight, herääminen tai kensho tarkoittaa, että jokin tietty minä-harhaan pohjautuva mielenosa puretaan pysyvästi pois minästä eli itsestä.  Kuvaannollisesti ilmaistuna, tyhjyysoivallus tekee pysyvän reiän seinään ja näkeminen seinän toiselle puolen helpottuu. Ilman tätä reikää on ikään kuin suljettuna minä-harhaisen seinän taakse. Tyhjyysoivalluksella on vapauttava vaikutus. Jo pienen reiän tekemisellä seinään on merkittävä ero siihen, ettei reikää ole ollenkaan. Reiän läpi näkeminen on aivan eri asia kuin katsoa pelkästään seinää. 

Seuraavat oivallukset ensimmäisen jälkeen tekevät aukon yhä isommaksi ja on yhä helpompi nähdä, mitä seinän toisella puolen on. Open Heart-opetuksissa ensimmäistä ja jatko-oivalluksia kutsutaan bhumien avautumisiksi. Kun tyhjyysoivallukset yhdistetään säännölliseen päivittäiseen harjoitukseen, lopputuloksena on, että seinä on lopulta purettu kokonaan. 

Myös hetkittäiset välähdykset itsettömyyteen, mielen minättömään luonteeseen, ovat tarpeen. Erona välähdyksen ja oivalluksen välillä on se,  että vilkaisu on hetkellinen kokemus, ei pysyvä. 

Kun reikä seinään on tehty, jokapäiväinen elämä muuttuu merkittävästi erilaiseksi. Osa mieltä rajoittavasta minä-käsityksestä on pysyvästi poistunut, joten sillä ei ole enää vaikutusta elämäämme. Ihmissuhteet, työ, luovuus ja elämään kuuluvat asiat kohdataan avomielisemmin ja joustavammin, vähemmän itsepäisesti, kuin aikaisemmin. Koska minä-käsitys ei ole enää sama kuin aikaisemmin ja mielen tapa ajatella, tuntea ja reagoida minä-pohjaisesti on muuttunut, elämä koetaan suoremmin, raikkaammin ja syvemmin. Tämä on perusteellisin muutos, jonka voimme saada. 

Mikään ei voi korvata tyhjyyden, minättömyyden, oivallusta, koska mikään muu kuin tyhjyys ei voi purkaa minä-tunnetta. Yksinkertainen osoitus tyhjyysoivalluksen kypsymisestä näkyy arjessamme: kuinka selkeä, avosydäminen, raikas ja rauhallinen mielemme ja olemuksemme on, ja kuinka tapamme reagoida jokapäiväisessä elämässämme on muuttunut.

Käytännöllinen neuvo

Open Heartissa vipashyanaa harjoitetaan sekä sutra- että tantramuodossa. Sutra vipashyana viittaa Kaksiosaiseen Ohjeeseen, jota käytetään ensimmäisen heräämisen saavuttamiseen ja tämän jälkeen objekti-vipashyanassa. Tantra vipashyanalla tarkoitetaan Open Heart Joogaa, jolla harjoituksen erityisistä ominaisuuksista johtuen on mahdollista saada aikaan useita heräämisiä, bhumien avautumisia, suhteellisen lyhyessä ajassa. Nämä heräämiset (bhumien avautumiset) kypsyvät eli täydellistyvät säännöllisellä harjoituksella pidemmän ajan kuluessa. 

Harjoitusvinkki: Kun minällinen tulkinta tai reaktio tapahtuu, huomioi jännitteet pään alueella. Alue pään sisällä, ennen ja jälkeen heräämisen, on paikka, jossa läpivalaisu voidaan tehokkaimmin tehdä. Tämä johtuu siitä että miellämme minämme olevan silmien takana pään sisällä.

Leijonakasvoinen Guru: Prana ja Kundalini

Leijonakasvoinen Guru:

Prana ja Kundalini

Olen vuosien varrella ollut yhteydessä lukemattomiin ihmisiin, jotka pitävät praanaa (skt. prana, t. lung) ja kundalinia samana asiana. Maallikkokielellä sanottuna tämä tarkoittaisi, että hengitysenergia ja huomattavasti hienovaraisemman mielen energia olisivat sama asia, mutta näin ei kuitenkaan ole. Yleisessä keskustelussa kundaliiniin liitetään monesti myös sen mahdollinen vaarallisuus ja kundaliini-ongelmat, jotka voivat olla fyysisiä tai psyykkisiä. Yritän seuraavassa selkeyttää asiaa oman tietotaitoni rajoissa.

Prana ja harjoitukset

Kun puhumme praana-energiasta tai prana shaktista, puhumme hengityksen avulla kultivoitavasta energiasta. Jokaisen on helppo havaita minkälaisesta energiasta on kyse tekemällä esim. yksinkertaista syvähengittämistä tai mitä tahansa tunnettuja joogisia pranayama-harjoituksia. Kun alat hengittämään syvään, täytät ja tyhjennät keuhkojasi vuorotellen ja jatkat tätä hetken ajan, voit harjoituksen jälkeen havaita olosi kohentuneen tietyllä, erityisellä tavalla. Jos jatkat hengitysharjoitusta liian pitkään, tunnet miten kehossasi alkaa tuntua liiallista ja hieman epämiellyttävältä tuntuvaa lämpöä kuin kyteviä hiiliä. Tämä tuntemus johtuu lisääntyneestä tai liiallisesta praanasta. Mainittakoon, että hengitysharjoituksia ei ole suotavaa tehdä enempää kuin sen verran, että olo tuntuu pelkästään miellyttävältä.

Toinen tapa kehittää ja suunnata praanaa on asettaa huomionsa yhteen kohteeseen. Voit asettaa huomiosi esimerkiksi pari senttiä navan alle noin sormenpäänkokoiselle alueelle ja tuntea hengityksen luontaisen virtausliikkeen siellä. Kun jatkat tätä harjoitetta muutaman minuutin tai enemmän, huomaat, että alavatsalle alkaa kertyä praanaa ja alavatsaan syntyy paineistettu tuntemus. Tämä johtuu siitä, että praana seuraa mielen keskittämistä. Näin voidaan havaita, että praanaa on mahdollista ohjata, suunnata ja sen määrää on mahdollista kontrolloida. Praanaa on siis mahdollista manipuloida.

Kundalini ja harjoitukset

Kundaliini eli kundaliini shakti, joka tunnetaan kiepin muodossa lantionpohjassa lepäävänä energiana, on osa laajempaa mielen luonnon energistä kokonaisuutta. Joskus kundaliinin ymmärretään olevan yksi ja ainoa henkinen energia, joka mahdollistaisi täyden valaistumisen saavuttamisen, mutta tämäkin on virhekäsitys. Juurikundaliinilla on oma osansa joogan maailmassa, mutta sen merkitys kokonaiskuvassa on itse asiassa varsin rajallinen. Viittaan tässä nimenomaan juurikundaliiniin, en muihin mielen luonnon energioihin.

Yksi suuri (valtava) harhakäsitys on se, että kundaliinia voitaisiin manipuloida nousemaan ylöspäin. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Kundaliini ei tottele mieltä eikä sitä näin ollen ole mahdollista manipuloida. Kuten edellä havaitsimme, praana seuraa mielen luomaa intentiota. Kundaliini ei kuitenkaan tottele intentiota, joten kun kokematon joogi yrittää saada kundaliinin nousemaan keskikanavassa ylöspäin, praana ottaakin kundaliinin paikan koska se on energioista ainoa, joka tekee mitä käsketään. Tällainen sählääminen voi johtaa pahoihin ongelmiin kuten hermoston vaurioitumiseen ja psykooseihin. Myös liiallinen hiljainen meditoiminen voi johtaa näihin ongelmiin. Kyse on vakavasta asiasta – mutta selvyyden vuoksi: kyse ei ole kundaliinin aiheuttamista ongelmista, eikä kundaliini ole vaarallista. Ego ja sen luoma pakottaminen sen sijaan on! Netti on täynnä traagisia tarinoita siitä, miten huima ja liian innokas jooga- tai meditaatioharjoittelu on luonut harjoittajille jopa koko elämän kestäviä ongelmia. Tätä tapahtuu jatkuvasti myös hiljaisen meditaation retriiteillä, jossa retriiteille on hyväksytty liian kokemattomia harjoittajia. Oikealla ymmärryksellä ja sopivilla harjoituksilla nämä olisi helppo välttää. Tämä siis kundaliini-ongelmista ja kundaliini-syndroomasta. Ongelma on perimmiltään siis minä-pohjainen (skt. atman) ja jotta käyttäisimme oikeaa termiä tulisi puhua praana-ongelmista kundaliini-ongelmien sijaan.

Ainoa tapa saada kundaliini nousemaan on irrottaa mielensä minä-pohjaisesta mielestä (skt. atman) ja asettua minättömään mielen luontoon (skt. anatman/sunyata). Toisin sanoen, kundaliini nousee vain silloin, kun egomme on antaumuksen tilassa ja se tietenkin voidaan saada aikaan lukemattomin eri tavoin aina muodollisista joogisista harjoituksista kaikenlaisiin arkitilanteisiin.

Tässä pari harjoitetta kundalinin kaltaisen energian tunnistamiseksi.

Ensiksi istu alas ja rentoudu perusteellisesti. Istuudu mukavaan asentoon silmät avoinna tai suljettuina. Skannaa läpi kehosi huomiollasi ja vapauta jännityksiä mistä niitä huomaatkin. Kehon lävitse skannaaminen tarkoittaa, että katsot, tunnet ja kuuntelet kehosi tilaa kuin käyttäisit taskulamppua pimeässä talossa. Kun löydät jännityksen ja päästät siitä irti, havainnoi tarkkaavaisesti, mitä vapautuneiden jännitysten paikalta paljastuu. Katso ja tunne tarkasti. Se mitä löydät, on pelkkä avoin tila. Tehtyäsi tämän huomion jatka seuraavaan jännitykseen, vapauta se ja jälleen noteeraa avoin tila vapautuneen jännityksen paikalla. Kun olet tehnyt tätä useiden minuuttien ajan, terävää huomiota käyttäen, tapahtuu niin, että pienet avaran tilan kohdat yhdistyvät toisiinsa ja suurempi avara tila paljastuu. Tunnista tuo avara tila ja nauti siitä. Marinoidu siinä useiden minuuttien ajan. Tätä moodia kutsutaan ”minättömäksi moodiksi” koska avarassa mielentilassa ei ole ”minua, minää” eikä ”sinua”. Kun olet tässä avaruuden kokemuksessa, katso löytyykö sieltä ”minua” mistään. Tutki onko ”minä” siellä vai ei. Katso oikealta ja vasemmalta. Katso edestä ja takaa. Katso ylhäältä ja alhaalta. Katso myös keskeltä. Löytyykö avarasta olotilasta minuuden tunnetta lainkaan? Jos et löydä sitä niin minätön tila on täsmällisesti tunnistettu.

Tämän rentoutusharjoituksen lopuksi noteeraa, miltä minätön olotila tuntuu energisesti. Koeta aistia, minkälainen energinen tunnelma siinä on. On melko helppoa havaita, että minätön mieli tuntuu elämänmyönteiseltä, lempeältä ja selvästi ystävälliseltä, ja mikä parasta – minä-hahmo tarinoineen ja tuskineen ei ole siellä (!).

Mestarin siunaus

Jos haluat voimistaa mielen luonnon energistä tuntemusta, pyydä siunaus joltain tunnetulta henkiseltä mestarilta. Voit tehdä sen yksinkertaisesti ajattelemalla itsellesi merkityksellistä mestaria kuten Buddhaa, Jeesusta, Krishnaa tai Guru Rinpochea, ja sanoa hänelle, ”Hyvä mestari, vilpittömästi ja rehellisesti lähestyen, pyydän siunaustasi”. Pyynnön jälkeen ota siunaus vastaan ja aisti, miten se muuttaa olotilaasi. Huomaat, että lataus voimistaa oman mielen luontosi energisiä ominaisuuksia eli ystävällisyyden, rakkauden voima (skt. shakti) lisääntyy. Jos et saa asiasta riittävän selkeää kokemusta toista pyyntö useamman kerran tai vaikkapa mantraa mestarin nimeä parin minuutin ajan.

Vaikka artikkelissa on kyse kundaliinista, emme tässä varsinaisesti käsittele sitä yksittäisenä ilmiönä. Jonkin verran kokemusta omaava joogi osaa kuitenkin tunnistaa, että keskikanavassa vaikuttava kundaliini on samalla tavoin lempeä ja rakkaudellinen voima kuin mielen luonnonkin energia on. On helppo ymmärtää, että puheet kundaliinin tuhoavuudesta, räjähtävyydestä ja vaaroista ovat täyttä pötyä ja johtuvat perustavanlaatuisesta väärinkäsityksestä. Praana ja kundaliini ovat siis kaksi tyystin eri asiaa joskin tekemisissä toistensa kanssa.

Jotkin hindutaustaiset opetukset puhuvat kundaliinista erityisessä valossa, nostaen sen jalustalle, kun toiset opetukset käyttävät tätä sanaa puhuessaan kundalinista synonyymina pyhälle äidilliselle voimalle. Buddhalainen tantra ja buddhalaisuus ylipäätään on varsinkin kokemattomalle oppilaalle paljon armollisempi siksi että sen eri menetelmät selittävät itsensä paljon ymmärrettävämmin ja selkokielisemmin kuin vanhempi sisarensa. Luulen, että olen tässä selittänyt riittävän selkeästi, mitä mainituilla termeillä tarkoitan. Lisään vielä pari asiaa.

Kundaliini tarkoittaa kiepille kiertynyttä. Kyse on yhdestä monista henkisen energian reserveistä ihmisen hienovaraisen kehon sisällä, jolla on tärkeä roolinsa joogisessa anatomiassa.

Tantrikot ja joogit niin buddhalaisuudessa kuin hindulaisuudessakin puhuvat juurikundaliinin lopullisesta raukeamisesta. On siis mahdollista tulla pisteeseen, jossa kundaliini shakti lakkaa ylös ja alas toistuvan liikkeensä keskikanavassa. Tämä tapahtuu automaattisesti, kun harjoittaja saavuttaa ensimmäisen heräämiskokemuksensa. On myös heitä, joille tämä tapahtuu spontaanisti, joista Eckhart Tolle lienee nykyisin tunnetuin.

Olen kirjoittanut ja puhunut laajalti siitä, mitä herääminen (engl. awakening, t. semngo tropa, jap. kensho) on, joten en puhu tässä siitä sen enempää. Lyhyesti, kun henkilö oivaltaa sen tosiasian, että hänen minä-hahmonsa, minuuden tunteensa, ei olekaan muuta kuin tiukkaan piintynyt kimppu ajatuksia ja vaikutelmia eikä mitään pysyvää ja todellista, minä-kupla puhkeaa. Tämä oivallus saa juurikundaliinin nousemaan keskikavaa ylös, kruunun ohitse keskuksiin korkealle pään yllä, josta se laskeutuu takaisin alas, asettuu sydämeen ja häviää lopullisesti. Tämä kundaliinin viimeinen liike saa keskikanavassa olevan karmisen solmun, eli ”minän”, liukenemaan niin, että kokemus suppeamielisesta minuudesta ei enää palaa. Teknisellä kielellä sanottuna tämä on ns. ensimmäisen bhumin (kirj. perusta, maa-alusta, engl. ground) aukeaminen. Tämä on ensimmäinen osa laajassa mielen harjoittamisen kokonaisuudessa. Tämä on myös juurikundaliinin päätepiste, sillä tämän jälkeen se lakkaa olemasta.

Namo Guru Rinpoche - Tervehdys Guru Rinpochelle,

Namo Mahasiddhebhyo Namaha - Tervehdys Mahasiddhoille,

-Kim Katami, buddhalaisen ja hindulaisen tantran ammattiopettaja,

Open Heart Sangha,

www.openheart.fi

Linkit:

Näin saavutat heräämisen: https://www.openheart.fi/227

PS: En ole pitkään aikaan kirjoittanut suomeksi mutta sain ajatuksen kirjoittaa jotain. Tulevia suomenkielisiä blogeja varten loin uuden blogin Leijonakasvoinen Guru, joka viittaa tantriseen Simhamukha-jumaluuteen. Jättäkää kommentteja ja ehdotuksia. Englanninkielisen Open Heart-blogini löydät tästä. Kiitos.