Mielipide joogakoulutuksista ja alan standardeista

Mielipide joogakoulutuksista

ja alan standardeista

Käsitteen "jooga" alle sisältyy paljon ja hyvä niin. On hathaa, astangaa, mentaalista, meditatiivista, mindfulnessia, tanssillista, muistillista, mantroja, tantroja, hindulaista, buddhalaista, kristillista, zeniä ja kundaliinia. Nykyisin on paljon tarjontaa, mikä on mielestäni ihan hyvä asia. Olen seurannut suomalaista joogaskeneä reilun 15 vuoden ajan, kun olen itse ollut päätoimisesti joogan kanssa tekemisissä. Tänä aikana kotimainen joogakenttä on muuttunut valtavasti sanalla sanoen. 2000-luvun alun Helsingissä jooga- ja meditaatiosaleja oli vain muutama. Nyt saleja on niin paljon, että en ole enää laskuissa mukana. Kaupungilla tai lähiöissä kävellessä vastaan tulee aina joku uusi sali, josta en ollut kuullutkaan. Tämä joogan valtavirtautuminen koskee myös muuta maata, ja pienestäkin kylistä löytyy nykyisin saleja. Tämä on hyvä.

Noin 10 vuotta sitten Yoga Alliancen (YA) RYT-joogaopettajastandardin mukaisia kursseja alkoi tulla Suomeen. Muutaman vuoden ajan niitä oli vain muutama kunnes opettajakoulutusten määrä lähti rajuun nousuun. Niidenkin lukumäärässä menin sekaisin. Asian eri puolista on ollut puhetta vuosien varrella alan foorumeilla, vaikkakin mielestäni liian vähän, sillä nähdäkseni tämä standardisointi on kyseenalainen. Jos alunperin systeemillä on yritettykin saada aikaan ”hyvää” ja muuta kuin rahallista hyötyä, niin varsinaista ”standardisointia” eli laatutakuuta sillä ei ole saavutettu päätellen kaikenlaisista tarinoista mitä kentältä kuulee. No, tarkoitukseni tässä ei ole kohdistaa kritiikkiäkin pelkästään Yoga Allianceen, koska vastaavia tahoja on muitakin.

Nykymaailma on levoton ja kuumeinen. Valtaosa ihmisistä, myös joogit, elävät kiireessä ja kaikenlaisten paineiden alaisena. Joogaohjaajille ja -opettajille yksi näistä paineista on taloudellinen. On ymmärrettävää, että jooga, meditaatio tai mindfulness näyttäytyvät kiintoisina uravaihtoehtoina. Jos tuo osaa ja pystyy laittamaan pystyyn salin ja tulemaan toimeen joogalla (mitä se sitten kussakin yhteydessä tarkoittaa), niin miksi en minäkin? Käyn 200-tuntisen koulutuksen, siihen lisäksi liudan muita pikku kursseja nimekkäiden ulkomaisten opettajien kanssa, ja johan ansioluetteloni on yhtä vaikuttava kuin muidenkin! En näe ihmisten ajatuksiin, mutta tältä se logiikka vaikuttaa. Ymmärrän tietenkin sen, että varmasti jokainen tätä uravalintaa pohtiva ja sen tehnyt haluaa myös opetuksellaan edesauttaa ihmisten terveyttä ja onnellisuutta.

Kuitenkaan ansioluottelon vaikuttavuus ei tee opettajasta pätevää joogia eikä pätevää opettajaa. Jotkut ”opettajakoulutuksia” tarjoavat tahot kertovat, että koulutuksesta ei valmistu kaikkitietäviä superosaajia, vaan pyrkimys on antaa osallistujalle perustietotaidot, jotta hän voi panna alkuun oman opetustoimintansa. Toisaalta monet, ilmeisesti vallitsevasta taloudellidesta paineesta johtuen, lupaavat maita ja taivaita. Sanankäänteet ja mainospuheet voivat olla aika koomisiakin.

Muutaman sadan tunnin panostus tekee harjoittajasta vaivoin aloittelijan. Muutaman tuhannen tunnin harjoitusmäärä tekee joogista jo vähän kokemusta ja näkemystä omaavan harjoittajan. Kun harjoitusmäärä on 10 000 tuntia niin homma on jo niin hyvin hallussa, että voi ryhtyä ammattilaiseksi. Siinä kohtaa sitä jo tietää, miten vähän tietää ja taitaa. Tätä itse koetun kokemuksen tärkeyttä peräänkuuluttavat myös joogan perinteet. Minulle on syntynyt vaikutelma, että tapauskontoisuudesta seurannut sekularisoituminen on tehnyt perimys- tai oppilinjaisuudesta ja itämaisista juurista monille karkotteen. En ole minkään uskonnan tai dogman kannattaja, mutta joogan, meditaation ja mindfulnessin sekularisoitumisella on myös vakavia haitallisia vaikutuksia, joista yhden mainitsen tekstissä koskien Pranaa ja Kundaliinia.

Sen sijaan, että joogitkin lähtevät mukaan tähän moderniin hössötykseen, ehdottaisin pysähtymään ja miettimään harjoittamisen ja siitä seuraavan kokemuksen tuoman asiantuntemuksen ulottuvuutta. Sanoisin, että lyhytkoulutuksissa tätä ulottuvuutta ei ole. On sinänsä ironista, että Yoga Alliance tai muut vastaavat systeemit, joiden tarkoitus on taata joogaopetuksen ja koulutuksen laatu, ovat alunperinkin melkein mahdottomuuksia. Tällä on saavutettu joogakulttuurillisesti tilanne, jossa RYT-paperit omaavaa henkilöä pidetään automaattisesti pätevämpänä kuin sitä omaamatonta henkilöä. Tiedän monien hyvin kokeneiden joogaopettajien ja -koulujen hankkineen ja maksaneen itselleen YA-kelpoisuuden pärjätäkseen kilpailussa siitä huolimatta, että heidän ammattipätevyytensä on ollut jo olemassa vuosien, jopa vuosikymmenten harjoittelun ja opettamisen jälkeen. Näin on syntynyt kulttuurillisesti tilanne, jota voisi verrata siihen, miten joukko aikuisia on alkanut uskoa joulupukkiin. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen itsekin punninnut omaa pukkiuskoani, mutta toistaiseksi en ole kokenut arvojeni mukaiseksi maksaa instituutiolle X rahaa siitä, että he eivät tee muuta kuin vastaanottavat jäsenmaksuja ylläpitämällä nettisivuja ja sähköpostilistaa. Tämä ei mielestäni ole mikään standardi vaan puhdasta bisnestä, jolla lihotetaan osakkaitten pankkitilejä täsmälleen samoin kuin missä tahansa monikansallisessa suuryrityksessä – sillä erotuksella, että Yoga Alliance ei käytännössä tee juuri mitään sen rahan eteen. McDonalds sentään takaa, että kun ostan heidän tuotteensa missä päin maailmaa tahansa, on se aina samanlainen. Voi tietysti olla, että joskus tulee se päivä, kun itsekin myyn sieluni eurolle.

On yksinkertaisia työtehtäviä, joihin voi kouluttautua muutamassa päivässä, mutta yleisesti ottaen mitä tahansa ammattia varten opiskellaan vähintään muutama vuosi kokopäiväisesti ennen kuin varsinaiset työt aloitetaan ja ennen kuin kukaan edes tarjoaa töitä. Mikään ala ei ole poikkeus, kun kyse on harjoittelun ja opiskelun kautta oppimisesta, koska muutenhan ei tiedä mitä on varsinaisesti tekemässä. Näin on myös joogan ja meditaation kohdalla. Ehkä voisin lopuksi sanoa, että minun mielestäni kovin kilpailuvaltti opettajalle on harjoituksen lukumäärä ja siitä kertynyt ammattitaito eikä korea ja ontto ansioluettelo.

Rauhaa ja mielen selkeyttä kaikille olennoille,

-Kim Katami, buddhalaisen ja hindulaisen joogan ammattiopettaja,

Open Heart Sangha,

www.openheart.fi