Leijonakasvoinen Guru: Prana ja Kundalini

Leijonakasvoinen Guru:

Prana ja Kundalini

Olen vuosien varrella ollut yhteydessä lukemattomiin ihmisiin, jotka pitävät praanaa (skt. prana, t. lung) ja kundalinia samana asiana. Maallikkokielellä sanottuna tämä tarkoittaisi, että hengitysenergia ja huomattavasti hienovaraisemman mielen energia olisivat sama asia, mutta näin ei kuitenkaan ole. Yleisessä keskustelussa kundaliiniin liitetään monesti myös sen mahdollinen vaarallisuus ja kundaliini-ongelmat, jotka voivat olla fyysisiä tai psyykkisiä. Yritän seuraavassa selkeyttää asiaa oman tietotaitoni rajoissa.

Prana ja harjoitukset

Kun puhumme praana-energiasta tai prana shaktista, puhumme hengityksen avulla kultivoitavasta energiasta. Jokaisen on helppo havaita minkälaisesta energiasta on kyse tekemällä esim. yksinkertaista syvähengittämistä tai mitä tahansa tunnettuja joogisia pranayama-harjoituksia. Kun alat hengittämään syvään, täytät ja tyhjennät keuhkojasi vuorotellen ja jatkat tätä hetken ajan, voit harjoituksen jälkeen havaita olosi kohentuneen tietyllä, erityisellä tavalla. Jos jatkat hengitysharjoitusta liian pitkään, tunnet miten kehossasi alkaa tuntua liiallista ja hieman epämiellyttävältä tuntuvaa lämpöä kuin kyteviä hiiliä. Tämä tuntemus johtuu lisääntyneestä tai liiallisesta praanasta. Mainittakoon, että hengitysharjoituksia ei ole suotavaa tehdä enempää kuin sen verran, että olo tuntuu pelkästään miellyttävältä.

Toinen tapa kehittää ja suunnata praanaa on asettaa huomionsa yhteen kohteeseen. Voit asettaa huomiosi esimerkiksi pari senttiä navan alle noin sormenpäänkokoiselle alueelle ja tuntea hengityksen luontaisen virtausliikkeen siellä. Kun jatkat tätä harjoitetta muutaman minuutin tai enemmän, huomaat, että alavatsalle alkaa kertyä praanaa ja alavatsaan syntyy paineistettu tuntemus. Tämä johtuu siitä, että praana seuraa mielen keskittämistä. Näin voidaan havaita, että praanaa on mahdollista ohjata, suunnata ja sen määrää on mahdollista kontrolloida. Praanaa on siis mahdollista manipuloida.

Kundalini ja harjoitukset

Kundaliini eli kundaliini shakti, joka tunnetaan kiepin muodossa lantionpohjassa lepäävänä energiana, on osa laajempaa mielen luonnon energistä kokonaisuutta. Joskus kundaliinin ymmärretään olevan yksi ja ainoa henkinen energia, joka mahdollistaisi täyden valaistumisen saavuttamisen, mutta tämäkin on virhekäsitys. Juurikundaliinilla on oma osansa joogan maailmassa, mutta sen merkitys kokonaiskuvassa on itse asiassa varsin rajallinen. Viittaan tässä nimenomaan juurikundaliiniin, en muihin mielen luonnon energioihin.

Yksi suuri (valtava) harhakäsitys on se, että kundaliinia voitaisiin manipuloida nousemaan ylöspäin. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Kundaliini ei tottele mieltä eikä sitä näin ollen ole mahdollista manipuloida. Kuten edellä havaitsimme, praana seuraa mielen luomaa intentiota. Kundaliini ei kuitenkaan tottele intentiota, joten kun kokematon joogi yrittää saada kundaliinin nousemaan keskikanavassa ylöspäin, praana ottaakin kundaliinin paikan koska se on energioista ainoa, joka tekee mitä käsketään. Tällainen sählääminen voi johtaa pahoihin ongelmiin kuten hermoston vaurioitumiseen ja psykooseihin. Myös liiallinen hiljainen meditoiminen voi johtaa näihin ongelmiin. Kyse on vakavasta asiasta – mutta selvyyden vuoksi: kyse ei ole kundaliinin aiheuttamista ongelmista, eikä kundaliini ole vaarallista. Ego ja sen luoma pakottaminen sen sijaan on! Netti on täynnä traagisia tarinoita siitä, miten huima ja liian innokas jooga- tai meditaatioharjoittelu on luonut harjoittajille jopa koko elämän kestäviä ongelmia. Tätä tapahtuu jatkuvasti myös hiljaisen meditaation retriiteillä, jossa retriiteille on hyväksytty liian kokemattomia harjoittajia. Oikealla ymmärryksellä ja sopivilla harjoituksilla nämä olisi helppo välttää. Tämä siis kundaliini-ongelmista ja kundaliini-syndroomasta. Ongelma on perimmiltään siis minä-pohjainen (skt. atman) ja jotta käyttäisimme oikeaa termiä tulisi puhua praana-ongelmista kundaliini-ongelmien sijaan.

Ainoa tapa saada kundaliini nousemaan on irrottaa mielensä minä-pohjaisesta mielestä (skt. atman) ja asettua minättömään mielen luontoon (skt. anatman/sunyata). Toisin sanoen, kundaliini nousee vain silloin, kun egomme on antaumuksen tilassa ja se tietenkin voidaan saada aikaan lukemattomin eri tavoin aina muodollisista joogisista harjoituksista kaikenlaisiin arkitilanteisiin.

Tässä pari harjoitetta kundalinin kaltaisen energian tunnistamiseksi.

Ensiksi istu alas ja rentoudu perusteellisesti. Istuudu mukavaan asentoon silmät avoinna tai suljettuina. Skannaa läpi kehosi huomiollasi ja vapauta jännityksiä mistä niitä huomaatkin. Kehon lävitse skannaaminen tarkoittaa, että katsot, tunnet ja kuuntelet kehosi tilaa kuin käyttäisit taskulamppua pimeässä talossa. Kun löydät jännityksen ja päästät siitä irti, havainnoi tarkkaavaisesti, mitä vapautuneiden jännitysten paikalta paljastuu. Katso ja tunne tarkasti. Se mitä löydät, on pelkkä avoin tila. Tehtyäsi tämän huomion jatka seuraavaan jännitykseen, vapauta se ja jälleen noteeraa avoin tila vapautuneen jännityksen paikalla. Kun olet tehnyt tätä useiden minuuttien ajan, terävää huomiota käyttäen, tapahtuu niin, että pienet avaran tilan kohdat yhdistyvät toisiinsa ja suurempi avara tila paljastuu. Tunnista tuo avara tila ja nauti siitä. Marinoidu siinä useiden minuuttien ajan. Tätä moodia kutsutaan ”minättömäksi moodiksi” koska avarassa mielentilassa ei ole ”minua, minää” eikä ”sinua”. Kun olet tässä avaruuden kokemuksessa, katso löytyykö sieltä ”minua” mistään. Tutki onko ”minä” siellä vai ei. Katso oikealta ja vasemmalta. Katso edestä ja takaa. Katso ylhäältä ja alhaalta. Katso myös keskeltä. Löytyykö avarasta olotilasta minuuden tunnetta lainkaan? Jos et löydä sitä niin minätön tila on täsmällisesti tunnistettu.

Tämän rentoutusharjoituksen lopuksi noteeraa, miltä minätön olotila tuntuu energisesti. Koeta aistia, minkälainen energinen tunnelma siinä on. On melko helppoa havaita, että minätön mieli tuntuu elämänmyönteiseltä, lempeältä ja selvästi ystävälliseltä, ja mikä parasta – minä-hahmo tarinoineen ja tuskineen ei ole siellä (!).

Mestarin siunaus

Jos haluat voimistaa mielen luonnon energistä tuntemusta, pyydä siunaus joltain tunnetulta henkiseltä mestarilta. Voit tehdä sen yksinkertaisesti ajattelemalla itsellesi merkityksellistä mestaria kuten Buddhaa, Jeesusta, Krishnaa tai Guru Rinpochea, ja sanoa hänelle, ”Hyvä mestari, vilpittömästi ja rehellisesti lähestyen, pyydän siunaustasi”. Pyynnön jälkeen ota siunaus vastaan ja aisti, miten se muuttaa olotilaasi. Huomaat, että lataus voimistaa oman mielen luontosi energisiä ominaisuuksia eli ystävällisyyden, rakkauden voima (skt. shakti) lisääntyy. Jos et saa asiasta riittävän selkeää kokemusta toista pyyntö useamman kerran tai vaikkapa mantraa mestarin nimeä parin minuutin ajan.

Vaikka artikkelissa on kyse kundaliinista, emme tässä varsinaisesti käsittele sitä yksittäisenä ilmiönä. Jonkin verran kokemusta omaava joogi osaa kuitenkin tunnistaa, että keskikanavassa vaikuttava kundaliini on samalla tavoin lempeä ja rakkaudellinen voima kuin mielen luonnonkin energia on. On helppo ymmärtää, että puheet kundaliinin tuhoavuudesta, räjähtävyydestä ja vaaroista ovat täyttä pötyä ja johtuvat perustavanlaatuisesta väärinkäsityksestä. Praana ja kundaliini ovat siis kaksi tyystin eri asiaa joskin tekemisissä toistensa kanssa.

Jotkin hindutaustaiset opetukset puhuvat kundaliinista erityisessä valossa, nostaen sen jalustalle, kun toiset opetukset käyttävät tätä sanaa puhuessaan kundalinista synonyymina pyhälle äidilliselle voimalle. Buddhalainen tantra ja buddhalaisuus ylipäätään on varsinkin kokemattomalle oppilaalle paljon armollisempi siksi että sen eri menetelmät selittävät itsensä paljon ymmärrettävämmin ja selkokielisemmin kuin vanhempi sisarensa. Luulen, että olen tässä selittänyt riittävän selkeästi, mitä mainituilla termeillä tarkoitan. Lisään vielä pari asiaa.

Kundaliini tarkoittaa kiepille kiertynyttä. Kyse on yhdestä monista henkisen energian reserveistä ihmisen hienovaraisen kehon sisällä, jolla on tärkeä roolinsa joogisessa anatomiassa.

Tantrikot ja joogit niin buddhalaisuudessa kuin hindulaisuudessakin puhuvat juurikundaliinin lopullisesta raukeamisesta. On siis mahdollista tulla pisteeseen, jossa kundaliini shakti lakkaa ylös ja alas toistuvan liikkeensä keskikanavassa. Tämä tapahtuu automaattisesti, kun harjoittaja saavuttaa ensimmäisen heräämiskokemuksensa. On myös heitä, joille tämä tapahtuu spontaanisti, joista Eckhart Tolle lienee nykyisin tunnetuin.

Olen kirjoittanut ja puhunut laajalti siitä, mitä herääminen (engl. awakening, t. semngo tropa, jap. kensho) on, joten en puhu tässä siitä sen enempää. Lyhyesti, kun henkilö oivaltaa sen tosiasian, että hänen minä-hahmonsa, minuuden tunteensa, ei olekaan muuta kuin tiukkaan piintynyt kimppu ajatuksia ja vaikutelmia eikä mitään pysyvää ja todellista, minä-kupla puhkeaa. Tämä oivallus saa juurikundaliinin nousemaan keskikavaa ylös, kruunun ohitse keskuksiin korkealle pään yllä, josta se laskeutuu takaisin alas, asettuu sydämeen ja häviää lopullisesti. Tämä kundaliinin viimeinen liike saa keskikanavassa olevan karmisen solmun, eli ”minän”, liukenemaan niin, että kokemus suppeamielisesta minuudesta ei enää palaa. Teknisellä kielellä sanottuna tämä on ns. ensimmäisen bhumin (kirj. perusta, maa-alusta, engl. ground) aukeaminen. Tämä on ensimmäinen osa laajassa mielen harjoittamisen kokonaisuudessa. Tämä on myös juurikundaliinin päätepiste, sillä tämän jälkeen se lakkaa olemasta.

Namo Guru Rinpoche - Tervehdys Guru Rinpochelle,

Namo Mahasiddhebhyo Namaha - Tervehdys Mahasiddhoille,

-Kim Katami, buddhalaisen ja hindulaisen tantran ammattiopettaja,

Open Heart Sangha,

www.openheart.fi

Linkit:

Näin saavutat heräämisen: https://www.openheart.fi/227

PS: En ole pitkään aikaan kirjoittanut suomeksi mutta sain ajatuksen kirjoittaa jotain. Tulevia suomenkielisiä blogeja varten loin uuden blogin Leijonakasvoinen Guru, joka viittaa tantriseen Simhamukha-jumaluuteen. Jättäkää kommentteja ja ehdotuksia. Englanninkielisen Open Heart-blogini löydät tästä. Kiitos.